Alkoholin mielikuvamainonta
Risikon malli soveltuu paremmin alkoholin mielikuvamainonnan kieltämiseen Suomessa kuin Ranskan malli: Risikon malli kieltää mielikuvamainonnan ja Ranskan malli sallii tuotetiedot. Ranskan malli panee ostajan vertailemaan tuotteen hintaa ja alkoholimäärää, joka ei sovi suomalaiseen humalahakuiseen juomiseen. Mainonnan valvonta on ollut ongelma, koska Valvira valvoo jälkikäteisesti. Nyt Panimoteollisuus on luvannut valvoa toistensa mainoksia etukäteisesti. Tämä menettely on toiminut hyvin lääkevalvonnassa.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Pitää vähän kollegaa - kirurgi Luojan armosta - täydentää.
Suomalaiseksi sanottu juominen on n 100 000 aikuisen suomalaisen ongelma, korkeintaan 200 000:en (todennäköisesti 60 000:en).
Viisi miljoonaa ei kanna "suomalaisen juomisen" ongelmaa.
Asia kannattaisi pitää mielessä, kun säätää eduskunnassa sellaisia lakeja, joihin liittyy aimo annos ns projektiivista identifikaatiota eli huolta siitä, että josko kansanedustajat juovat liikaan ilmaista alkoholia (tai vastaavaa).
Runsaan - liian runsaan - juomisen ongelma käsittää ad 500 000 suomalaista, mutta edelleen jää yli 4,5 miljoonaa, joita sekään ei koske.
Nuoriso ja viina - teema ratkaistaan kotona, ei mielikuvamainonnassa.
Jos kollega tai muut eivät minua usko, sopii kysyä Terttu Arajärveltä tai Liisa Keltinkangas-Järviseltä ennenkuin päättää liikaa...
Hei Kollega
Emme halua yhteiskuntaa, missä kaikki on kielletty, eikä kieltoja voida valvoa. Nuorisolle suunnatut videot on kiellettävä. Siihen tähtää ministeri Risikon malli.
Tuon ymmärsin, Sirpa, ja kun kotona näitä on yli 30 vuoden ajan koko ajan ollut (35/33/22/17/16), on tätä "kiellettyä" aika lailla tullut pohdituksi.
Siinä pohdinnassa olen - niinkuin psykiatrin lillukanvarsityössäni yli 40 vuoden aikana - päätynyt siihen, että Risikon malli on melko suurelta osin make-up´ia ja aika vähässä määrin merkityksellisellä tavalla vaikuttavaa.
Se, missä se vaikuttaa - kun nuoret sattumoisin keskustelua tulevat seuranneeksi - on sen "kiellettyä"-mielikuva.
Se vaikuttaa käsitykseni mukaan enemmän kuin se, jos näitä videoita ei olisi (muualla kuin world wide web - sisältöinä, joissa ne - kovia huumeita myöten - ovat arjen jo aikapäiviä merkityksettömiksi tekemiä)
Mielestäni se vajaan 100 miljardin potti, joka Suomessa SoTe-sektorilla vuosittain eri tavoin käytetään, olisi nyt se MUST, johon kaikki luova huomio tulisi sekä vaalitaistossa että tulevassa politiikassa - yhdessä välimäkien & al kanssa - keskittää.
Mitä suurempi osa siitä palvelupotista hankitaan niiltä tahoilta, joiden stakeholderit tottelevat nimiä Antovon, Muller, Mubadala, Gemini investment Fund, Gonvers group, Snoras, sitä huolestuneempi olen.
Ja tämä huoli kohdistuu nimenomaan päihteisiin ja päihdekulttuuriin, joka ei osu suomalaisiin geeneihin, mutta tartuttaa Fi-nuoret (kokaiini, tekno-huumeet, synteettiset, jopa joskus vielä pilvi...).
Nuo nimet ovat tuttuja kummassakin tapauksessa (sairaanhoidon ostopalvelut, päihde-maailma kaikkineen - mutta ei viini-, vaan auto- ja ase-teollisuus!)
Yhteiskunta pakottaa vanhemmat kiirehtimään ohi lastensa hyvinvoinnin ja sitten isketään töllöttimeen/kadunvarsille mainoksia siiderinvoimalla kellumaan lähtevien anoreksisten sinkkunaisten iloisesta ryhmästä. Tai tuotetaan pelikoneita /ruudunääreen liimaavia pintapalveluja kuten facebook.
Tuotetaan kasvatuksenulkoistamismielikuvia, tuotteita ja viihdykkeitä, joilla korvataan vanhemmilta vaaditun "tehokkuuden" viemä aika. Eikö se sitä ole?
Kyllä se näyttää hienosti toimivan jos puistoja ja nuorison suosimia ranta-alueita kesällä kiertää. Sitä pulloa mitä komeimmin markkinoidaan löytyy tantereilta kuin pipoa. Tosin tässäkin jakauduttu "fiinimmän ja köyhemmän piirin nuorisoon. "köyhempien tölkit jotain E-S tai vastaavaa litkua. Samaa litkua eri kuorissa.
-----------------------------------------------------------------------
Mikä on Liikasen kanta kannabiksen dekriminalisointiin?
Eikö olisi järkevämpää poistaa Ns. "skitsotustekijä" kun käytännössä se tekee suurta haittaa juuri alituisen pelon vuoksi?
Entä kantasi kansallisen lääkekannabispankin/kasvatuslupien harkintaan? Sitä ei oikein voi kiistää,(?) että lääkekäyttölle on perusteita ns. pilvin pimein.
Eikö siinä olisi paikka tutkia noiden aikuisten luvallisten tuottajajien piirissä mitä siitä aiheutuu?
Kun näitä aikuisia ko. aiheen parissa puuhastelevia on sellaisiakin -ja paljon- jotka eivät sen enempää itseään kuin yhteiskuntaakaan rasita.
Kansallinen kasvatuksen sallimalla myös verotuloa valtiolle olisi mahdollista saada, tosin myönnän sen olevan vain pieni siivu. Siivu kuitenkin ja sehän voitaisiin jotenkin korvamerkitä haittojen poistoon?
Ps. tunteeko Liikanen Human egology fundin rahoittamia toimia suomessa silloin "testiaikaan" 50-luvulla? Jossain ammoisessa lehtijutussa oli maininta tuon maksaneen jonkin kesäleirin aikoinaan?Onko suomessa tehdyistä epämääräisistä koesarjoista ylipäätään olemassa mitään avointa tietoa/tutkimuksia? Niitä lienee tehty?
Pps. Ei kai loputtomasti voida vedota "kulttuuriin ja geeneihin" näissä asioissa? Eihän perunakaan ole ns. suomalaisten geeneissä. Huonohko vertaus. --Muuten Tunnetko Mikko Salasuon tutkimusaiheita ja mitä tuumit niiden päätelmistä?
Vastaa jos jaksat. Kiitos.
Kyseessä on Mikko Salaspuro ja tunnen hänen tutkimuksensa melko hyvin.
Kannabis on erikoinen aine.
Ihmisen aivoissa reseptori-nimiset 100 000 x 100 000 x 100 000 000 000 osiot vastaavat kaikesta tiedonkulusta hermojen verkostoissa.
Näistä reseptoreista eniten on kannabisreseptoreita (tieto, ei huhu).
Muita hyvin tärkeitä reseptoreita ovat nikotiini- ja alkoholireseptorit, joita myös on pilvin pimein. Muita tunnettuja ovat opiaatti, serotoniini, dopamiini ja viitisenkymmentä muuta välittäjäainereseptoria.
Niin kauan kuin ihmisen nuo reseptorit tekevät "työtään" endo-aineiden - siis ihmisen aivojen itsensä tuottamien - välityksellä, kaikki on aika paljon "geenien" varassa.
Mutta jos aivostoon tuodaan ulkopuolelta kannabinoileja, nikotiinia, alkoholia jne, syntyy hankala tilanne:
Oma tuotanto laiskistuu ja jatkossa homma toimii vain niin kauan kuin ulkoa tuodaan "ekstraa".
Jos ei tuoda, ottaa aika pitkään, ennenkuin oma tuotanto on taas täysillä ja saadaan homma toimimaan ja kehittymään kohtuudella.
Se, mitä tällä hetkellä aavistetaan on, että jos kannabinoileja tuodaan ulkoapäin kun dopamiiniverkot ovat vahvassa kehitysvaiheessa, tuo kehitys vaarantuu ja alunperin selkeästä havainto-verkosta tulee kaoottinen kovin helposti - ja se on huono paranemaan.
Raja-ikä on jossain 18-24 vuoden vaiheilla eli sitä ennen ei toivoisi, että aivojen kehitystä ulkoa tuodulla viinalla, jointeilla tai tupakilla jne jne pahemmin häirittäisiin.
Kiitos vastauksesta!
Maallikkokemistinä/tohtorisykerönä saamani havainnot tukevat tuota kertomaasi. Vasta vanhemmalla iällä päihteisiin tutustuneet henkilöt näyttävät tulevan varsin hyvin toimeen ajatustensa ja tekojensa kanssa. Eli pärjäävät normaalisti(mitä se on?).
Tuossa viimeisessä kappaleessa minusta tuli oikein mallikkaasti ymmärrettävään muotoon se kuinka tuohon päihtymisasiaan ehkä olisi syytä kasvattaa ja suhtautua. Nuorena kun kehon kemia poukkii muutenkin, kai parasta olisi pidättäytyä ylimääräisestä.
Henk.koht myöntönä sanottakoot, että ensikosketukseni kannabikseen tuli tuossa 22v ja jo silloin huomasin, että mistään rinkipönötyksestä en saa mitään sen enempää kaljaputeleiden kuin minkään muunkaan suhteen. Olen helvetillisen selkäkivun omahoitoon tuota ajoittain käyttänyt ja koen ettei siinä ole haittaa. Kai niitä haittoja kohdallani estää sekin, että botania on muutoinkin rakkain harrasteeni ja elämässä on vastuuta vaativia sisältöjä. Näin sen koen.
Vastaamatta jäi siihen lääkepuolen kasvatuksen mahdollistamispuoleen. Siinä olisi paljonkin mahdollista saada sekä tietoa aiheesta sekä sitä kyhnyä kassoihin. Ymmärrän ellet halua ottaa kantaa.
Silti totean uudelleen että kasvattajien keskuudessa olisi mahdollista suorittaa niin psykologista kuin lääketieteellistäkin tutkimusta erinäisistä asioista. Veikkaampa että olisi suoranaista placebolisää jos esim. kotiinsa sidottu henkilö saisi tuottaa apua muille sekä toki tuottoa itselleen. Joissain tapauksissa ehkä saataisin tukien tarve jopa loppumaan. Tämä on nyt tällainen suppean piirin esimerkki mutta uskoisin aiheessa olevan potentiaalia pohdittavaksi.
Ps. Tarkoitin nimenomaan Mikko Salasuota. Hän on tutkinut huumausaineiden viihdekäyttöä.
Ompas hyvä lukea tohtorien textiä tutusta aiheesta. Olin nuorena lähes raivoraitis kunnes eräänä kauniina keväänä oli Vapusta pari viikkoa Alkon lakko. Sitä kohkattiin kai pari kuukautta ennakkon joten työporukassa ruvettiin ihmettelemään että miten monopoli voi lakkoilla. Vapaata kilpaa kannatettiin jo siloin. Olikohan arvon tohtorit vielä syntyneetkää silloin.
Kulmahuonen DI piirsi pannun periaatekaavion ja minä toteutin kaverien kanssa verstaalla - työaikana. Rosteria ja labralasia viimosen päälle. Kemisti-insinööri laati rankkireseptin. Muistakseni kahdeksan kapaletta metrisellä kolonilla - rankkitila noin 9 litraa.
2000 watin keittolevy täysillä tiputteli vajaan litran 96 volttista reilussa tunnissa siitä kun ensimmäiset "sikunat" heitti pois. Kun lopetti ajoissa ettei hiivat ehtineet kiehumaan aine oli todella puhdasta. Vettä noin 2/3 lisättynä kossun vahvuista.
Laaduntarkkailussa sitten illat kuluikin mukavasti ensimmäistä väritelkkariani töllätessä. Pian piti olla mukillinen myös aamulla että selvisi bussiin. Syksyllä töissä mukana kossupullollinen. Kertaakaan ei kukaan valittanut että olisin juonut tai tehnyt virheitä työssä.
Kunnes sitten käry kävi. Mobiilikuski tuli myöhässä kaameessa kankusessa ja sanoi ettei tapahdu mitään ellei ryyppyä löydy. Jostain syystä minuun katsotaan pitkään ja kaivan pullon esiin. Sattui olemaan lähes täynnä aika stydiä tavaraa - äijä ottaa molemmin käsin pullosta ja oli vähällä vetää kaiken.
Kiipeää koneeseensa ja sammuu sinne. Saatiin miehissä kikkailtua se sieltä ambulanssiin. Selvisi tehola mutta ei onnekseni tullut vaatimaan minua tilille. Senverran saväytti että kaadoin rankit vessasta alas ja möin pillit halvalla.
Pariin viikkoon en saanut juuri nukutuksi mutta sitten olin useita vuosia vesipoikana. Siinä saattoi auttaa tapaamani pitkä punatukka mutta se on taas toinen tarina.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 7 kommenttia